biisiprojekti “growing up well”

aloin kirjottaa tätä laulua itselleni. (nooooh, melkein ainahan mä itselleni kirjotan.) oon viime aikoina skitsoillu ihan liikaa ihan liian pienten asioiden takia. väitelly mielessäni ihmisten kanssa ja vatvonu jotain “ongelmia”, joita ei oikeesti voi ongelmiks edes kutsua. ja jälleen havahduin huomaamaan, miten huono harrastus se on.

aloin miettiä, kuka oikein haluaisin olla isona. siis sitten, kun oon oivaltanu elämästä riittävästi. ja nähnyt ja kokenut enemmän. sitten kun osaan laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. ja olen löysännyt otetta. millaista elämää toivoisin eläväni ja mitä toivoisin oppineeni.

suhtaudun vakavasti musiikin tekemiseen ja kirjottamiseen mutta tää biisi… tämä on ollut todella vakavaa. tuntuu, että on vielä niiin paljon opittavaa. ja on niiin paljon elämisen taitoja, joissa olen ihan luokaton. ja haluisin saada mahtumaan tähän biisiin mahdollisimman paljon. (tekstiä on älyttömästi.) kaikkihan ei tietenkään mahdu ikinä. kuukauden päivät tätä kai jo hinkattu. mitkä ois ne jutut, jotka haluun tähän biisiin ja miten haluan ne sanoa?

tähän mennessä olen saanut kasaan tämän verran… kirjotan pätkän laulunsanoja ja avaan, mitä suurin piirtein olen siinä ajamassa takaa.

biisin nimi tässä vaiheessa on growing up well

 

with gray hair

hanging over my shoulders

left alone as is

long and beautiful

en tiedä onko mulla harmaita hiuksia tai tuleeko mulle sellasia. toivottavasti. musta harmaahiuksiset naiset on upeita. pääpointti tässä kuitenkin on se, että vanhenemisessa on mun mielestä voimaa. toivon olevani sen kanssa koko ajan enemmän ja enemmän lämpimissä väleissä. tämä nelkyt ja risat kohta on mulle ollut vähän sellanen käännekohta. tiedostan, etten enää mene “nuoresta”. (eikä mun tarviikkaan mennä.) toisaalta tuntuu, että olen sisältä vielä niin kovin nälkänen. musta ei oo tullu sitä isoa, aikuista ja kypsää, vaikka aikuiselta näytänkin. ei ole valmis olo, että olis millään parametreilla päässyt jonnekin perille. se, että on niin epäkypsä olo saa mut unohtamaan, että näytän aikuiselta. jotenkin opettelen näinä aikoina katsomaan peiliin ja näkemään sen naisen, joka olen enkä sitä tyttöä, joka usein tunnen olevani. toivon, että opin kantamaan kaikki elämän jäljet ylväästi, arvokkaasti ja aina… kiitollisuudella.

c’est moi, kun kirjotan tätä…

 

i look out the window

which i washed

a coupla years or more ago (tai… when i last felt like it)

enhän mä mitään ikkunoita pese nytkään mutta jotenkin toi asenne… haluan, että mun ote kaikkeen sellaseen näennäiseen “mitä pitäis” -hommaan olis aina rennon letkee. mielummin onnellinen kuin kunnollinen…

my darling mr miles

plays his jazzy tunes

oon kuunnellu viime vuosina musiikkia aika vähän. liian vähän. talo, joka on täynnä musiikkia ja jota hiljaisuus tasapainottaa, kuulostaa mun talolta. toivon, että vielä vanhanakin laitan ryppyisin käsin levariin jotain soimaan ja kuuntelen sitä. fiilistelen… tanssin.

i smile and humm along

as i dust my unicorn figures

toivon tietenkin myös, että mulla on enemmän yksisarvisfiguriineja.

strutsinsulkahuiskahan mulla jo on.

i’ll wear what ever the fuck i feel like wearing and very often nothing at all

tämä on ehkä niitä asioita, joissa olen ollut aika hyvä aina (äidin harmiks). vai mites toi sulautuminen urheilulukion luokkakuvissa…

 

Mut vanhetessa saattaa ehkä tulla sellasia ajatuksia, että mikä mahtais olla soveliasta päällepantavaa oman ikäselle ja kaikkee älytöntä. toivon, että ihan aina pistän päälle mitä huvittaa. ja kiroillakin saatan. melko varmasti.

nakuilussa alan olla aika hyvä. mitä enemmän aurinkoa, sitä helpompaa.

 

kertsi:

i’ve learned my life ain’t mine or my kind unless i make it so

i’ve learned that i’ve gotta show up each day and be the one who i can fall in love with again and again

siitä oon kiitollinen, ettei mulla oo koskaan ollu systeemiin valmiiks valettuna se, että elämän pitäis näyttää joltakin tietynlaiselta. mennä jotain tiettyä rataa tai kaavaa. koska mitään sellastahan ei ole olemassa. jotain ultimate säännöstöä, että näin kuuluu elää. mä oon elellyt niin kuin oon elänyt. koittanut parhaani mukaan luovia ja luoda omasta elämästä sellasta, että siinä olis mahdollisimman kotoisa olo. ja se saattaa hyvin olla se suorin tie onneen, että tekee elämästään oman näköstä, sellasta kun itse haluaa.

viime keväänä elämässä puhalsi puhdistavat myrskytuulet. matkailin silloin yhden joutsenen kanssa pari viikkoa. hän opetti mulle kaikenlaista mutta ehkä tärkein juttu oli tämä:

niinku että on sellanen tyyppi, josta ite tykkää ja tekee niitä juttuja, joita se tyyppi, josta tykkää, tekee.

 

toinen säkeistö:

bohemian dinners with my sisters

ystävät mmmm… ne ystävät, jotka tykkää susta just siks, koska sinä olet sinä. jotka tulee apuun pyytämättä. joiden seurassa menee ajantaju, joiden kanssa nauretaan (tai itketään) räkä poskella. ne joiden seurassa on aina ravittu olo. oon todella siunattu, että mulla on niitä siskoja mun elämässä ja mä toivon, että mulla on niitä siskoja aina. ja sitten vanhanakin illastetaan näin… usein!

date nights with my beau who tends to kiss me tons   

tätä lainia oon pyöritellyt ihan älyttömästi. koska siis… miten mä ilmaisen sen kaiken yhdellä rivillä? että se kumppani, joka mulla sitten isona on, on sellanen, jonka kanssa on ihana olla, jota minä rakastan ja joka rakastaa mua, joka suukottelee ja hymyilee ja vie mut seikkailemaan ja joka haluaa aina kuulla sen mun uusimman laulun…

nehän on asioita, joita toivois tietenki parisuhteessa ihan minkä ikäisenä tahansa mutta jos ei aikasemmin onnistu niin toivon, että viimeistään sitten isona ja viisaana.

my daughters bring their daughters over tomorrow

they can all stay however long they want

haluan, että mun ovet on aina auki rakkaille. mun koti on heidän koti. mun kotiin saa tulla ja siellä saa olla jännittämättä. autan ja annan!

i say yes to people and i say no

ne rajat…

niitä on koiteltu ja niiden yli on marssittu. ja sitten on vituttanut. ja ihmetyttänyt, etten ole osannut niitä vetää. joissakin tapauksissa ne kun pitää vääntää rautalangasta. opettelen.

i trust how i feel in my bones

miten oppia luottamaan tunteisiin? oon niin älytön analyytikko. arrrgggh… opettelen.

i’ve tried to burn and bury so many shadows

but then i learned how to flick the switch 

tämä on nyt tässä ajassa varmaan se kaikkein tärkein oppitunti mulle. oppia käyttämään sitä “katkaisijaa”, aina kun mun ajatukset alkaa sukeltaa. kun alan kääntää sitä kompostia, mikä oli ihan fain. eikä siitä muutu mikään paitsi oma olo huonommaks. ja sit mä teen sitä uudestaan ja uudestaan. ja sit aika pienellä siirrolla koko juttu näyttääkin taas erilaiselta. mitä jos sen katkaisijan näkis aina vaan nopeemmin. ja vaikka saman tien. ettei niin tarvis aina sukeltaa. mitä jos…

c-osa:

there’re so many things i want to have learned when i grow up

so many things i still haven’t learned

but i’m on my way i’m on my way

tässä kirjotan nyt tästä hetkestä käsin. nöyränä sen edessä, että paljon on opittavaa mut että oon matkalla. niinku me kaikki koko ajan ollaan.

my favourite color has always been wild

and i know it doesn’t match with every single mind

but it’s ok, it is ok

kaikki ei tykkää kaikista. minä en tykkää kaikista eikä kaikki tykkää musta. se on ok.

3. säkeistö:

i now know that it ain’t all in my hands

life will bring along all kinds of things

elämässä tapahtuu, ihmisille tapahtuu. kaikenlaista. joskus mietin, kun eteen tulee jotain ärsyttävää, että koen siksi, koska elän. kaikkihan on tavallaan yhtä ja samaa virtaa. ois ihana oppia rentoutumaan siinä virrassa eikä niin rimpuilla sitä vastaan, koittaa kontrolloida elämää. ihan kaikenlaiset kokemukset on osa elämää. ihan kaikki.

medicinal mushrooms can only give so much

the rest i’ve gotta extract from love

haluaisin uskoa, ettei kaikkea saa koskaan laskelmoimalla ja olemalla tiukkapipo ja tekemällä asiat niin hyvin, kun järjen voimalla ja tieteellisesti todetuin keinoin on mahdollista. se suurin elämänvoima on kaiketi lopulta siinä, mikä ei oo mitattavissa. se on ihmiset, joiden kanssa sanoja ei tarvita. se on halu kuulua johonkin, joka tarvitsee minua ja jota minä tarvitsen. se on ymmärrystä siitä, että on osa luontoa, jotakin suurempaa. että on osa sukupolvien jatkumoa. en tiedä, onko rakkaus nyt paras sana kuvaamaan sitä mutta musta toi elämänvoiman uuttaminen rakkaudesta kuulosti vaan hyvältä ja kyllä siinä sen itse asian äärellä seikkaillaan

.

tässä pätkä kertsihahmotelmaa…

 

 

 

Kesä on jo ohi, en tajuu

Oon koittanu ottaa auringon hoitavista säteistä koppia aina, kun sitä on tarjottu. Enemmän vissiin ollu tarjolla sitä kaikkee muuta. Mut onhan tää mozzarellakin ihan kiva. Ja nyt on jo elokuu! Ihan tajutonta.

Koitan miettiä, mitä kesällä edes tein. En ehkä mitään kovin ihmeellistä. Soittelin ja harjottelin kotona kesäteatterin esityksiä varten. Ja sit kävin soittamassa ne keikat. Mikä oli kyllä tosi mukavaa.

Tässä Kari Korpisen ukubassosäestyksellä “Here without you” by  Three Doors Down

 

 

 

ja trubaduuri itse

Oon synnyttäny muutamat uudet biisit ja viritelly joitain vähän eteenpäin.

 

Nyt valmistelen settiä Kaupunkikylän Elojuhlaa varten. Juhla on 26.8. Lahden taidelauantaina. Otan mukaan pianon, en varmaan kitaraa ollenkaan. Ohjelma-aikataulut selviää ihan pian.

 

Nupuliini eli Nuppu, tottelee myös nimiä Nuppis ja Nuppupuppu, vois olla vielä vailla tosi hyvää kotia.

Nuppu on ihan super nätti kissaneiti. Voi olla, että pidetään se itse mutta johonkin tosi ihanaan kotiin hän voisi myös muuttaa. Jotenki kolme kissaa tuntuu aika paljolta… Kaks kuulostais järkevämmältä. Katsotaan. Laittakaa viestiä, jos tähän asiaan olis jotakin vinkkiä.

 

Ja kun tämä kesä nyt meni aikalailla trubaduurihengessä niin…

 

Hyvää elokuuta ihmiset!

 

Kuulumisia

Olin muutaman päivän vähän alamaissa. Kiukkuinen. Eikä mikään huvittanu.

Photo on 11-06-2017 at 11.20

Kissat mellastaa aamuyöstä ja heräilin siihen. Olen aika kevytuninen. Lasten myötä. Kait.

Sitten opeteltiin nukkumaan jurtassa. Ulkona taas linnut pitää kauheeta metakkaa toisinaan. Siihen perussirkutukseen kyllä tottuu, mutta sitten tulee ne joutsenten yhteislaulujutut… Tai jotain muuta jännittävää.

Toisaalta aamuyöllä kolmelta saattaa nähdä jotain, mihin sanat ei riitä.

 IMG_7771

Pari hyvin nukuttua yötä ja vähän burpeeseja ja mieli on taas parempi. On kivempaa kun huvittaa.

Biisejäkin taas alkanut syntyä. Nyt on työn alla sellanen kuin 3am. Tietenkin.

Elämän siivous tuli ja meni. Ja jatkuu… Sen tarkoitus taisikin olla enemmän muuta kuin tavaroita. Tavaraakin lähti, vaikkei enää siltä näytäkään. Opin siis, että tavaran raivaaminen on ikuinen urakka ja että se on mulle itse asiassa todella ok, vaikkei matot ole ihan  suorassa. Ehkäpä jopa kivempaa.

Poju (valkoturpa) lähtee ens viikolla uuteen kotiin. Nyyh!

IMG_7490

Nuppu-siskon paikkaa mietitään vielä.

Mustikki jää meille Tara-mamman kanssa. Se on liian hauska tyyppi poisannettavaksi.

 IMG_7608

Viikon päästä (sunnuntaina 18.6.) soitan muutaman biisin Runomaratontapahtumassa Kansantalolla Lahdessa. Tilaisuus kestää koko päivän. Luvassa runoja, taidetta ja musiikkia. Liput vitosen. Mun veto on jo 11.40. Ohjelmaa voi tsekata täältä.

Sitten tulossa pitempiä settejä heinäkuussa Honkalinnan Kesäteatterin picnic-näytöksissä 9.7. ja 22.7. Niihin kannattaa tulla ehdottomasti! Näytelmä on nimeltään Hollolasta Teksasiin. Musiikit on tehnyt Marko Haavisto ja sen ohjaa Väinö Weckström! Ja jos ei pääse noihin picnic-näytöksiin, niin kannattaa mennä katsomaan näytelmä joka tapauksessa. Ohjelma löytyy täältä.

Oiskohan siinä ollu tärkeimmät kuulumiset…

Ehkä.

Nyt vähän teetä ja suklaata ja muistelemaan, mitä kaikkee aamukolmelta onkaan tapahtunu.

puspus

Perheenlisäystä ja elämänsiivousta

En ole vielä alkanut järkätä keikkoja. Piipahdin tosin viime kuun alussa Torven Akustisella Klubilla. Oli jotenki ihan super super kivaa. Lahtelainen muusikkokolleega El Mika kuvasi siellä musiikkivideota hienoon “Ota mut sun universumiin” -kappaleeseen.

Video löytyy täältä.

Joku tuttu lettipääkin saattaa siellä vilahtaa… kuka lie… ehhehe.

El Mika on nuori lahtelainen musajäbä. Tekee ihan oman näköistä juttuaan. Ja niin, tuolta samasta linkistä pääsee äänestämään El Mikaa Flow-festareille esiintyjäks. Ei tarvi ku painaa nappia. Käykää tekemässä se! Siis täällä.

Itellä on jääny musiikit vähän hetkeks taka-alalle, kun on ollut sellanen fiilis, että pitää saada kotia kuntoon ja elämää järjestykseen. Tavaroille omat paikat ja ylimääräset pois. Kuulostaa vähän arkiselta mutta nyt vaan tuntui, että sen kun teen, niin elämän laatu paranee. Ja se on ollu yllättävän kivaa, normaalisti semmosen ajatteleminenkin on uuvuttanut. Projekti on kestänyt jo aika kauan. Ja se jatkuu vielä vähän. Ystävä kysyi, että ai kevätsiivous? Vastasin, että ei kun elämänsiivous.

Mutta tällä viikolla meen taas Torveen. Torstai-iltana. Soitan yhden uuden laulun ja pari vanhempaa. Nyt otan ihan kitarankin mukaan. Viimeks vaan uke.

 

Perhe on kasvanut. Kissoja on nyt neljä, kun noitakissa Tara teki 3 pentua.

IMG_7322

 

Viime viikolla haettiin myös viisi maatiaiskanaa. Aletaan siis olla aika suuri perhe.

 

IMG_7426

Nähdään Torvessa parin päivän päästä. Mä lähden nyt jatkamaan elämänsiivousta.

Hyvää vappua ihmiset ihanat!

IMG_7435

 

 

Pöllöjuttuja ja vähän muutakin juttua

District Saint-Josef baarin keikka tuntui elähdyttävän mun mieltä suunnattomasti. fullsizeoutput_363c

Sen jälkeen on ollut ihan tosi hyvä fiilis tehdä ja touhuta kaikkee. Jonkun verran tässä talven mittaa ollu fiilarit jotain tällästä…

IMG_7060

sekavaa ja outoa.   Nyt oon taas raaputellut lauluja. Myös yhtä toista projektia varten, sellanen sivuprojekti. Puhun siitä joskus lisää…   Mun ihana ystävä Marie-Eve oli sketsaillut tälläsen kuvan ja antoi sen mulle.  

fullsizeoutput_3653

Aika ihana! Lämmin fiilis siitä, että ystävä inspiroituu tekemään jotain tällästä. Tuntuu mukavalta. Hän tietää, että pöllöjen energiat on olleet mulla pinnassa. Oonhan mä toki olemassakin varsin ilmava vesimies eli kaikki ilmailevat olennot on mun kavereita. Nyt noi pöllöjutut merkitsee erityisesti.

Olin jo päättänyt, että tänä vuonna liityn Ikimetsän ystäviin ja lahjotan myös hyväntekeväisyyskiintiöni vanhojen metsien suojeluun. Luonnonperintösäätiöllä on käynnissä 4 kampanjaa ja siellä oli sopivasti Kotimetsä helmipöllölle -kamppis. Se oli mun valinta. Toivotaan, että saadaan kampanja onnistumaan. Siihen siis tarvitaan riittävä määrä lahjoituksia ja sen lisäksi myymiselle myötämielinen metsänomistaja Itä-Uudeltamaalta.

helmipöllö2

Helmipöllö Lähde: Peda.net

Huomenna hyppään vielä fb-liveen ennen ku pakkaan kamat Suomen matkaa varten. Nähdään huomenna tai joskus myöhemmin. tsau xxx

Suruajasta eteenpäin

Olen todella hidas, yleensä se viho viimenen, uusimaan mitään teknologiaan liittyvää. Tietokoneet ja puhelimet käytän aikalailla niiden kuolemaan saakka. Päivityksiä teen vasta sitten, kun on IHAN pakko eli sitten, kun joku ei enää toimi. Tykkään siitä, että asiat pelaa ja näyttää siltä, mihin oon tottunut. En tykkää opetella uutta, jos kerran vanha on toiminut ihan hyvin enkä halua käyttää aikaa etsimiseen ja hakemiseen.

Lähimenneisyydessä kävi sellainen tragedia, että päivitin puolivahingossa puhelimen käyttiksen. Se johti muutaman mutkan sekä yhden ehkä hiukan turhan järkyttävän iltapäivän jälkeen siihen, että mun oli pakko päivittää vihdoin mun koneenkin karvalakkikäyttis uuteen. Kädet vapisten tein sen. Kaikki näytti toimivan ihan hyvin. Selain piti vaihtaa mutta se on pientä.
Sitten… nyyh… tästä on vaikea edes puhua… kun olin pitkästä aikaa saanut itseni ruuwaamoon ja olin kovasti alkamassa äänittämään lauluja, ei mun äänikortti sitten enää toiminutkaan. Ihan älyttömän hyvä palikka ja nyt en voi enää käyttää sitä. Sniif.
Pyydän siis rauhaa ja ymmärrystä selvitäkseni tämän vaikeimman suruajan yli.

Teknologia on ihana asia mutta vaan silloin, kun se toimii. Muulloin se saattaa onnistua vituttamaan niin niin niin paljon.
No joo, elämä jatkuu ja Suomessa odottaa toimiva äänikortti. Kyllä tässä riittää onneks muutakin ruuvattavaa.
Lauluja on syntynyt vihdoin. Omasta mielestä aika hyviäkin. High five Hemppa!

On touhuiltu perustouhuja.

IMG_6966

Anoukin synttärit oli ja meni. Taas suklaakakkua. Anouk leikkas ihan ite.

IMG_6909

Ja hassuissa paikoissa on myös käyty.

fullsizeoutput_3621

Toisinaan aurinko lupailee jotain kevään tapaista.

IMG_6986

Tänä iltana meen open mic -iltaan soittamaan muutaman biisin. Aika mukava fiilis.

Ompputesti

11.1. halkaistiin omppu ja puolikkaat laitettiin omiin kannellisiin lasipurkkeihinsa.

DSCN5641

Purkit laitettiin pöydälle näin.

IMG_6905

Kliinisyyden nimissä pitänee mainita, että purkit ei olleet ihan identtisiä. Tarkoitus oli mutta pieni kyynärpää tönäisi lattialle toisen alkuperäisistä testipurkeista, eikä purkki selviytynyt.

Purkkien paikkoja vaihdeltiin aika ajoin ja purkkien välissä oli muinainen mono estämässä omppujen keskinäistä rupattelua.

Punaisessa purkissa olevalle ompulle puhuttiin tosi rumasti. Sitä haukuttiin ja sille kerrottiin, miten turha se on. Tässä kohtaa oli omat tunteet laitettava kylmästi syrjään, koska en normaalisti ikimaailmassa puhuisi omenalle näin.

Keltaisessa purkissa olevalle ompulle juteltiin mukavia, kuka mitenkin.

Eilen 11.2. testi oli kestänyt tasan kuukauden. Otin omenat ulos purkeistaan.

Ne näytti tältä.

fullsizeoutput_33dd

Mitä luulet, kumpi on kumpi?

Sanat merkkaa. Puhukaamme itselle ja toisillemme kauniisti!

 

 

 

Synttäritunnelmia

Päiväkirjassa lukee eilisen kohdalla:

24.1. Minun syntymäpäivä ♥. Minä olen kiertänyt auringon 42 kertaa. Aikamoista. Ihanaa. Minä niin tykkään olla minä. Olen niiin kiitollinen niiin monista asioista.

DSCN5700

Joskus oli niinkin, ettei syntymäpäivä merkannut. Se oli päivä muiden joukossa. Nyt se kyllä merkkaa.

Se on mulle nimenomaan sisäinen juttu. Mä en huutele mun synttäreistä ikinä kenellekään (muuten kuin näin jälkikäteen), koska en halua kenenkään muun ottavan niistä paineita missään muodossa.

Heräilin ennen muita ihan niin kuin yleensä aina. Hymyilin sitä asiaa, että mulla on syntymäpäivä. Minun syntymäjuhla!

Miten kiitollinen oonkaan mun vanhemmille. Ja isovanhemmille. Ja heitä ennen eläneille. Heille, joita en koskaan tavannut. Minä elän juuri nyt, tätä maailman aikaa. Ihan erilaista aikaa kuin mun esi-isät. Kiitos heille. Kaikesta!

Tein aamurituaaleja, ihan sitä, mitä teen aina. Istuskelin muun muassa tässä.

IMG_6817

Pienen pienen alttarin edessä. Tässä mulla on ollut viime aikoina paljon todella hienoja hetkiä.

Halusin, ettei tiistaipäivä ole pelkkä tiistai kenellekään muullekaan.

Tyttöjen kanssa päivä omistettiin taiteelle.

IMG_6829

Tätä monimedialuomusta väkerrettiin koko päivä. Aamulla alotettiin ja illalla päätettiin, että nyt se on valmis.

Taukoja piti ottaa tietenkin, kun kerrosten piti välillä kuivua. Käytiin sitten pulkkamäessä ja opeteltiin laulamaan Mamma Miaa.

 

Anouk sanoi: “Äiti saat lainata tänään näitä kahta isoa sulkaa.” Sanoin: “Kiitos!”

IMG_6824

Ihana syntymäpäivälahja on ollut saada tämä kissu taloon synttäriviikoksi. Ihan sattumalta (muttei tietenkään sattumalta).

DSCN5696

 

Anouk alkoi kaivaa kynttilöitä kaapista ja kysyi: “Montako sä nyt täytitkään?” Katseli sitten kynttilöitä (niitä oli varmaan 7) pohdiskellen, miten tämä nyt pitäisi hoitaa. Sanoin, ettei laiteta kynttilöitä mutta he halusivat. Sain puhaltaa yhden. ♥

IMG_6832

 

Eilinen oli niin kiva, että sanoin illalla tytöille, että taidankin juhlistaa koko viikon.