Articles for the Month of May 2015

“Jahkailua” himajamit

Intouduin eilen äänittelemään yhden vanhahkon biisin akustisesti, kun sain uuden mikin. Samaan mikkiin meni sekä laulu että kitara.

Laitoin ihan napinkin korvaan, että kuuluis vähän, miten ne on balanssissa. (Etten esim. soita kitaraa liian kovaa niin, että laulu hukkuu alle tms.) Mutta niinhän se nappi sitten putosi korvasta, jos ihmettelet, mikä siellä oikein napsahtaa keskellä biisiä. Välillä näin.

OOOOOlrait… tästä se lähtee…

koska jostain on alotettava. Olen tämän musiikkijutun kanssa kirjaimellisesti temppuillut jo hirmu kauan. Siis niin, että se on ollut mielessä päällimmäisenä, ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Sitten on tullut vastaan jotakin muuta, ehkä akuutimpaa, ehkä tärkeämpää ja musiikkihommat on jääneet taka-alalle. Ja sitten ne on taas pulpahtaneet pintaan.

Mun suuri haave on ollut soittaa bändissä, ihan vaan jammailla, soittaa muiden kanssa soittamisen ilosta. Olen päässyt soittamaan muutamat keikat ja ne on olleet ihan supersiistejä kokemuksia ja jotenkin olen sitten herännyt myös ajatukselle, että haluaisin soittaa niitä oikeesti enemmänkin.

Ajatushan mun omassa mielessä oli tietenkin se, että minä teen lauluja ja laulan. Ja ympärille ilmestyy jostakin uskomaton ryhmä soittajia, jotka kaikki palavat halusta soittaa juuri mun kanssa ja juuri mun musiikkia. No, niitä tyyppejä ei ole vielä kuulunut. Ei vaikka kuinka olen odotellut. Tosi jännä juttu. Ja kun niitä ei ole kuulunut, niin enhän mä ole voinut mitään tehdä… muuta kuin odotella lisää. he-he… No siis todellisuudessa olen kirjottanut paljon ja studiossa on värkätty demoja säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tajusin kuitenkin vihdoin, ettei tässä auta muu, kuin alkaa treenata ihan itsekseen soittamista. Jos sen bändin kanssa jammailu saa vielä odottaa, niin voin sitten soittaa edes niitä soolokeikkoja.

Mahtavan voimaannuttava oivallus!

Elämäähän on tosi helppo täyttää kaikenlaisilla asioilla (ja tekosyillä… ja odottelulla). On tavallaan helpompi olla kohtaamatta niitä haasteita, jotka oikeasti pitäis kohdata. Ajattelen kuitenkin niin, että olen synnyttänyt ison kasan musiikkia ja välittämättä siitä, onko se jonkun mielestä hyvää tai huonoa, mun velvollisuus on antaa ihmisille edes mahdollisuus kuulla sitä.

Tässä siis olen! Ja niin… muusikko-taiteilija -nimi, joka minun tietoisuuteen ilmestyi, jonka energioita fiilistelin hyvän tovin ja josta en tohtinut kenenkään mielipidettä kysellä, koska pidin siitä itse liian paljon kuullakseni sen olevan jotakin muuta kuin täydellinen, on Hehewuti.

Hehewuti-nimi tulee hopi-intiaaniperinteestä ja se tarkoittaa soturi äidin henkeä. Eikä tämä tarkoita pelkästään biologista äitiyttä. Se sopii. Kiitos!

-h