Articles for the Month of January 2016

Koskematta sooloversio

Marraskuussa laitettiin ilmoille Panu Willmanin kanssa yhdessä tehty biisi Koskematta.

Minä sävelsin ja sanoitin biisin. Tällä äänityksellä soitin vain Rhodesia ja lauloin. Panu teki kaiken muun, tuotti ja äänitti.

 

Keikoilla olen kuitenkin soittanut biisin soolona ja pianolla. Tässä biisi kuta kuinkin sellaisena kuin olen sen keikoilla soittanut.

Mennään muuten Panun kanssa soittamaan tästä kitaraversio torstaina Torven akustiselle klubille.

 

 

Tapahtui syntymäpäivänä

IMG_4752

Syntymäpäivä. Se on iso asia, koska päätän niin. Tänään klo 5.25 yksi kierros auringon ympäri päättyi tällä mielettömällä kulkuvälineellä ja uusi alkoi.

 

DSCN2487

Kissa heräs mun kanssa aamulla enkä voinut olla seurustelematta sen kanssa, yleensä en voi. Se on sosiaalisimmillaan aamuisin. Kehrää ja kiehnää, vaikka muulloin juoksee karkuun… pöhkö katti.

 

Päivä jatkui vähemmän juhlavasti, kun siskon autonavaimia etsittiin pari tuntia. Juu, kyllä lapsilla oli osuutta asiaan. Hyvä että löytyi!

 

IMG_4746

Sitten sulkeuduin omaan koppiini oivaltamaan asioita ja saamaan ideoita elämisestä ja siinä onnistumisesta. Tekisin sitä työkseni, jos siitä maksettais.

 

IMG_4751

Nostin päivän kunniaksi Keijupakasta pari korttia. Toinen kehotti kiinnittämään huomiota ympäristöön ja ulkoiseen elämään, toinen sisäiseen. Aika kokonaisvaltaista opastusta siis, jostain vähän spesifimmistä vois olla helpompi alottaa…

 

Ulos pitää aina päästä. Synttärilaskut kissan kiusaks.

 

IMG_4761

Kalsaritanssit keittiössä samalla, kun tehtailtiin suklaata ja ranskalaista suklaakakkua. Todisteena vaan still-kuva, ihan hyvä varmaan niin.

Säestyksenä keittiön hävettävän huonon speakerin läpi tyttöjen kanssa yhdessä tehtyä soittolistaa…

 

Voi olla, että tästä on pakko tehdä bloopers-tanssivideo…

 

Nuorempi tytär katto tän joskus viime vuonna ja sano, että mä olen kyllä rakastunut tuohon rumpaliin ihan kokonaan. Sanoin, että sehän on hyvä, minua tuo kitaristi viehättää enemmän. Vanhempi tytär oli jo aikasemmin iskenyt silmänsä laulajaan.

 

En edes muistanu, miten tanssituttava tämä meidän lista on. Tämä varmaan tarkottaa, että ollaan tanssittu viime aikoina ihan liian vähän.

 

Miksköhän? Se on niin siistii..

 

Ja tytöt myös valitsi illaks jo leffan… ilmeisesti siis katsotaan leffaa.

 

27dresses

 

Katsottu monta kertaa. Ei millän muotoa mestarillinen mutta viihdyttävä.

Voi olla, että kakku jää jälleen ilman kuorrutusta. Ei haittaa. Tämä oli ihana päivä. Mun syntymäpäivä.

Paljastuksia sanoittamisesta

IMG_4162

1. Aina kun yritän kuvata todellisuutta juuri sellaisena kuin se on tai jotakin tapahtumaa niin kuin se on tapahtunut, olen jumissa. Mun on pakko antaa tekstin singahtaa omalle radalleen, vaikka lähtökohtana yleensä aina onkin jokin todellisuuden hetki, kohtaaminen, ihminen, kokemus, fiilis…

2. Ihmiset, jotka eivät voisi edes kuvitella päätyvänsä mun teksteihin, päätyvät niihin. Siis ihmiset, joita en välttämättä edes tunne mutta joista on välittynyt mulle joku mielikuva tai ajatus. Mulla on aina ollut vilkas mielikuvitus. Ihmiset eivät todennäköisesti tunnista itseään teksteistä mutta mua pelottaa vähän se, että niin kävisi.

3. Kirjotan suoraan ja naivisti siksi, koska en itse tajua monimutkaisia kielikuvia. Minulla on diagnosoimaton lukihäiriö. Luulisin. Luen aika hitaasti ja esimerkiksi runous on ollut mulle aina todella vaikea laji.

4. Yleensä yhden biiisin sanoittaminen kestää päiviä, viikkoja tai kuukausia. Joskus harvoin sanat syntyvät yhdeltä istumalta. Näin on käynyt esimerkiksi kappaleiden Jahkailua ja Koskematta kohdalla. Noina taivaallisina hetkinä tuntuu todella silta, että olen itse vain se kynä, joka kirjoittaa ja että teksti tipahtaa jostakin muualta.

5. Sanoitusten tekemisen aikana olen nauttinut yhteensä kilokaupalla tummaa luomusuklaata ja litratolkulla kahdeksan yrtin dekoktaa. Muistan hyvin, että esimerkiksi Koskematta-biisiä kirjoittaessani olin varsin suklaahuuruisissa tunnelmissa.

6. Käännän yleensä vaikeat hetket teksteiksi. Vitutukset, sydänsurut, nöyryytykset… Silloin mulla on aina se fiilis, että ne kärsimyksetkin on pitänyt kokea, jotta jokin teos on saanut mahdollisuuden syntyä.

7. Kirjotin kaiken englanniksi melkein parikymmentä vuotta. Tuolloin sanoittaminen oli enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Halusin kuitenkin laulaa englanniksi. Tapahtui sitten kerran Garmisch-Patrenkircheriläisessä kahvilassa, että koitin ihan huvikseen vaan kirjottaa suomeksi yhden biisin. Ja sitten kirjotin toisen ja kolmannen. Sanoittamiseen tuli ihan uusia ulottuvuuksia. Suomeksi laulaminenkin tuntui jotenkin tuoreelta. Nyt sanojen kirjottaminen on edelleen haastavaa mutta kivaa. Silloin tällöin syntyy jokunen laulu englanniksikin mutta enimmäkseen kirjoitan suomeksi.

8. Minusta ei tunnu koskaan siltä, että “tulipas tehtyä loistavat sanat”. Saatan tykätä fiiliksestä tai ideasta tai jostakin lainista mutta mulle ei tule koskaan varsinaisesti mestarillinen olo. Yllätyn aina, kun joku muu tykkää.

9. En juurikaan hinkkaa sanotusten kanssa. Kirjotan periaatteessa sanat jonkinlaiseen toimivaan muotoon. Sitten alan vaan laulaa. Mä jotenkin juurrun niihin ja mulle on hyvin vastenmielistä alkaa muutella niitä. Mulle yks onnellisimmista hetkistä on päästä laulamaan “valmista” laulua.

10. Mulla on päiväkirjat pullollaan ideoita sanoituksiin. Mun ainainen virhe on se, että kirjotan ideat ylös liian hätäisesti tyyliin yhdellä tai kahdella sanalla. Sitten joskus myöhemmin selailen niitä ja raavin päätä ihmetellen, mitähän ihmettä oikein ajoin tässäkin takaa.

Paluu Akustiselle klubille

Torven (legendaarinen rokkiravintola Lahdessa) Akustinen klubi oli mulle puolituttu juttu. Olin käväissyt lavalla Saastamoisen Jarten kanssa kerran muutama vuosi sitten. Se taisi silloin olla oikeastaan mun suomenkielisen materiaalin kantaesitys.

Viime torstaina olin sopivasti kaupungissa. Ajattelin, että Torven lavahan on mitä parhain paikka uuden musiikkivuoden alotukseen. Marssin siis kovassa pakkasessa kitaran ja ukulelen kanssa Torveen.

Torven akustinen clubi

 

Kun aloin soittaa, tuntui, että koko kapakassa kuunteli ehkä kaks tyyppiä. Loput jutteli. Soitin ja lauloin silti.

Kun lopetin, tuntui, että kaikki oli hiljaa ja kuunteli.

 

 

Torven akustinen clubi

 

Ja sitten oli mun vuoro kuunnella. Minä kuuntelin. Taputin ja kuuntelin taas. Kaikki esiintyjät.

Oli siistiä tavata ja vihdoin kuulla lavalla Johnny, joka soitti kesällä mun kanssa samassa tapahtumassa mutta jonka esitystä en voinut silloin jäädä kuuntelemaan.

Torven akustinen clubi

Johnny

 

Ja sitten tapasin Otson. Otso oli tullut Kouvolasta asti ja oli junassa huomannut unohtaneensa kitaransa kotiin. Tarjouduin lainaamaan hänelle omaa kitaraa (16-vuotiaana ostamaani nylonkielistä Landolaa). Ja Otso sitten, ei enempää eikä vähempää, kirjotti siinä muiden esityksiä seuraillessaan uuden laulun. Poikkeuksellisen hauskan ja viihdyttävän lalulun, joka kertoi hänen matkastaan Torven Akustiselle klubille.

Torven akustinen clubi

Otso

 

Akustinen klubi Torvessa joka kuun eka torstai. Tunnelma on lämmin. Suosittelen.

 

Torven akustinen clubi

 

Kuva-creditsit Harri Halmejärvelle.