Articles for the Month of May 2016

klo 6:21

Kello on 6:21.

Herään ilman herätyskelloa. Aina. Paitsi silloin, kun pitää ehtiä johonkin julkiseen kulkuvälineeseen.

Olen luopunut mun aamuhaaveiluista ja vaihtanut ne aamusessioihin. Haaveilut on mahtavia, siis esim. päiväkirjailut ja unien ylöskirjaamiset tai ajatusten vapaa virta. Mulla on kuitenkin pääsääntöisesti aina sellanen olo, etten ole saanut tehtyä tarpeeksi. Nämä aamusessiot antaa mulle aikaa tehdä vähän enemmän niitä “oikeita” asioita ja vähentää turhautumista siitä, etten olisi tehnyt tarpeeksi (tai mitään).

DSCN4195

Pöydällä on sitruunavesi, kynttilä (ja ihan liikaa kaikkea ylimääräistä). Kohta avaan musiikinteko-ohjelman.

 

Aamulla talossa on hiljaista. Rakastan tätä hiljaisuutta ja sitä, että saan tehdä rauhassa.

Ja sitten kun pienten jalkojen töminä alkaa, rakastan sitäkin. Se saattaa hyvin olla se päivän kaikkein hymyilyttävin hetki.

 

DSCN4194

Päydällä on myös kukkia. Lemmikki, lupiininlehtiä ja peltokorte. Olen vasta oppinut, että peltokorte on asuttanut maapalloa 500 miljoonaa vuotta. Se on nähnyt paljon. Laitan sen maljakkoon ilomielin.

 

 

Just nyt projektoin sellasta biisiä kuin Varo. Se on juttelua sabotööreille. Mun tapauksessa sisäisille.

 

DSCN4193

Treenailen myös biisejä keikkoja varten.

 

Pariin lauluun haluisin saada sanat valmiiksi lähiaikoina. Näiden kahden biisin kirjottaminen tuntuu nyt hirveeltä kompuroinnilta. Toista niistä oon kirjottanut jo puolitoista vuotta. Olen kirjottanut siihen ainakin viittä eri tarinaa mutta kaikki tuntuu sitten kuitenkin ihan naurettavalta tai kornilta tai idiootilta (lastenkin mielestä) ja silppuri on syönyt ne yritelmät. No, ei mulla oikeesti mitään silppuria ole.

Toiseen lauluun tein melodian pari kuukautta sitten. Siinä on niin erityinen tunnelma, etten vaan ole saanut sanojen kanssa vielä kiinni siitä. Välillä laulut syntyy parissa kymmenessä minuutissa. Sitten välillä parissa vuodessa.

 

 

Alotin toista kierrosta Pema Chodronin Good medicine kurssia. Pema on ihana.

 

 

DSCN4183

Työpöytä sai uuden värin.

 

DSCN4178

Tytöt jeesas.

 

DSCN4143

Sit meillä kävi tämmönen pieni. Koitin näyttää sille mallia, miten ovesta pääsee ulos. Ei tajunnut. Marc sai sen lopulta kiinni ja ulos.

 

Nyt mä avaan ohjelman.

Tom Waitsin sanoin: “I’ll finish something…”

 

Tästä se lähtee…uusi päivä… jeee!

Ehkä epämääräisin blogipostaus ikinä

Laitoin pari viikkoa sitten Instaan tämän kuvan ja sitaatin:

IMG_5454

“Keep in mind that for most of history people just made things, and they didn’t make such a big freaking deal out of it.”

 

Luin kirjan vihdoin loppuun. Pienissä paloissa. Säästelin. En olis uskonut, että saan joskus lukea niin ihanan kirjan luovuudesta. Kun kirja oli puolessa välissä, mietin, miten ihmeessä tätä kirjaa voi olla vielä puolet jäljellä. Ja että voiko tämä hyvä todellakin jatkua loppuun asti. Kyllä, aikalailla.

Jos joku haluaa lainata sen multa, nyt kannattaa lainata. Seuraavalla lukukerralla tuhrin sen ihan täyteen omia merkintöjä. (Yleensä tuhrin jo ekalla kerralla mutta tässä oli kai liian nätit kannet…)

Tämä kirja jätti loppuessaan pienen tyhjiön mun elämään. Bill Brysonin “A short history of nearly everything” huutelee kutsuvasti. Isken kiinni lähitulevaisuudessa. Ehkä.

 

Kuuntelin eilen tämän.

http://www.danielvitalis.com/rewild-yourself-podcast/why-we-need-community-arthur-haines-88

Korkealle arvostamani tutkijan ja botanistin Arthur Hainesin haastattelu yhteisöllisyydestä. Asia, joka on mua itseäni pohdituttanut jo pidemmän aikaa. Tai oikeestaan se, että sellanen alkuperäinen yhteisöllisyys puuttuu ja sen tilalla on jotain muuta. Kirjottanen tästä aiheesta lisää vielä joskus.

 

Mä askartelen yhden tilausteoksen kanssa. Taas vähän erilaista. Aina mielenkiintosta.

IMG_5300

Tälläsellä vekottimella.

 

Ostin palapelin. Ajattelin, että kivaa puuhaa yhdessä.

DSCN3929

Vain havahtuakseni iltakymmeneltä siihen, kun niskat jumittaa. Huomaan väsänneeni yksin puolitoista tuntia aivan ympäröivästä maailmasta tiedottomana.

 

Näin kaupassa tilliä ja siitakesieniä. Siitä se ajatus sitten lähti.

IMG_5417

 

Lämmintä. Kävin eilen metsässä. Mulla oli muuten eilen tarkalleen 15093 päivän verran elämänkokemusta. Ällistyttävää.

DSCN4110

Lämmintä. Metsä kutsuu taas.

 

Ja tämä on musta hieno.

Nyt mä meen.

Soololomalla (parhaat treffit evö)

Olin suunnitellut jonkunlaista omaa lomaa tälle keväälle. Siis sellasta “ihan yksin omaa lomaa”. En vaan oikein tiennyt, miltä haluisin sen näyttävän. Toisaalta mua kiehtoi jossain isommassa kaupungissa seikkaileminen, kirjakaupoissa ja hippikahviloissa luuhailu. Toisaalta mun mieltä elähdytti ajatus takan lämmittelystä erämökissä luonnon keskellä. Tyyliin kitara, päiväkirja ja minä.

En ollut päässyt ajatuksissani enkä suunnitelmissani sen pidemmälle, kun sitten löysin itseni eräänä iltapäivänä paikasta, johon tiesin haluavani.

DSCN3934

Tämä oli vanhaan, yli 250 vuotta vanhaan navettaan remontoitu tila. Siellä oli tuona iltapäivänä järjestetty pienet kekkerit, joihin me oltiin Marcin kanssa myös eksytty. Kävelin sisälle ja ajattelin, että kylläpä he asuvat ihanan ilmavasti. Pian selvisi, ettei omistajapariskunta asunut tuossa loftissa, vaan se oli tehty lähinnä biletyskäyttöön.

Mä en empinyt yhtään. Kävelin omistajarouvan luo, jonka olin tavannut kerran aikaisemmin, ja kysyin voisinko tulla muutaman päivän lomalle. Hän antoi puhelinnumeronsa. Soitin seuraavalla viikolla. Ja sitä seuraavalla viikolla kurvasin jo pihaan.

DSCN3936

Mukana toin kaikkea elintärkeää kuten mehiläisvahakynttilöitä, suklaata, yrttiteetä ja jotain äänitysvehkeitä varmuuden vuoksi. Yritin olla asettamatta mitään ihmeellisiä tavotteita noille kolmelle päivälle, jotka siellä oleskelisin mutta mietin, että olis tosi kiva käydä läpi vähän laitteisiin kertyneitä vanhoja biisi-ideoita, pätkiä, silppua… Sanelukoneessa niitä oli varmaan satoja. Puhelimessa ja Garagebandissäkin ehkä parisensataa.

Jostain syystä uuden tekeminen on kuitenkin mielekkäämpää. Ja kun mukana oli myös kitara ja uku, niin niiden kanssa sitä eniten tuli aikaa vietettyä.

 

 

.DSCN3937       IMG_5446

Toi tuoli oli aikalailla mun basecamp.

 

 

IMG_5448

Takkaakin pääsin lämmittämään, kun ekana päivänä oli vähän viileetä.

 

 

DSCN4028

Ja mulla oli ihana kaveri.

 

 

Muistaako joku vielä mix-cd:t? Löysin autosta ystävän aikoinaan tekemän mixin ja laitoin sen soimaan matkalla.

En tiedä jäikö tästä joku biitti päähän mutta jostain kumman syystä synnytin ekaks sellasen jonkunlaisen “räppi-biisi”-viritelmän. Päässä alko vaan sanat soida sellasella rytmillä. Se on hyvin vähän mun genre ja koko biisikin oli vähän turhan ankee (sellasta lohdutonta yhteiskuntakritiikkiä), että siitä tuskin tullaan kuulemaan sen enempää.

 

Aloin tapailla ukulelella jotain sointuja ja sitten mentiin ankeudesta aika lailla toiseen äärilaitaan…

 

Se paras biisi, joka sai alkunsa tuolla, on vielä työn alla.

Nautin olostani ihan täysillä. Harmitti ihan mennä nukkumaan illalla, kun oli vaan niin kivaa. Hetkeen kukaan ei tarvinnut multa mitään, mun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään muuta kuin mitä huvitti. Ton ukulelerenkutuksen “Vieraaseen paikkaan, vieraaseen aikaan” viittaa siihen, miten irralaan mä sain tuolla olla. Irrallaan oman elämän rytmeistä, ihmisistä, odotuksista, oletuksista.

 

Kolme päivää hurahti tosi nopeesti. Tuli aika pakata elitärkeydet autoon ja ajella kotiin. Ja sekin oli kivaa. Ne lapset…

 

Kotimatkalla soi taas mix-cd. Ruuhka antoi pienen aikalisän loman loppuun. Ei haitannut yhtään. Autokin alkoi vielä keittää. Ei haitannut yhtään. Kaarsin pientareelle vähän tuulettelemaan konepellin alustaa. Lauloin Chrisin kanssa kilpaa…

Äidin laulu

Nuorempi tytär oli kipeänä. Minä olin huolissani.

Minä olen äiti. Minä huolehdin.

Aloin kirjottaa laulua niissä tunnelmissa. Siitä huolehtimisesta. Ja siitä, miten paljon rakastan. Miten lasta on helppo rakastaa ja vaikeaa olla rakastamatta. Siitä, miten minä haluan kunnioittaa tuota pientä ihmistä. Sen tunteita, ajatuksia. Ja sitten siitä vaikeasta, vaikeasta asiasta. Siitä, miten äitiys on irtipäästämistä. Lapsen syntymästä asti. Minun pitää antaa hänelle koko ajan enemmän ja enemmän tilaa kasvaa omaksi itsekseen. Ajattelevaksi, itseään toteuttavaksi ihmiseksi.

Olen äärettömän kiitollinen siitä, että saan olla äiti. Kahden tytön äiti. En ota sitä asiaa kevyesti enkä itsestään selvyytenä.

Äitiys on suurta.

Ei helppoa.

Suurta.

Laulun voi ladata tuolta Bandcampistä ilmaiseksi, ole hyvä.

Paina “download”-linkkiä ja syötä nolla (tai jotain muuta, jos haluat)  “name your price” -laatikkoon. Ja siitä sitten vaan lataamaan…

 

Sanat:

kulta pieni

nuku vaan jos nukuttaa

minä valvon sinun vierellä herkeämättä

lepään vasta kun voit jo paremmin

lapseni

älä huoli, pian voit jo hyvin

minä otan sinun huolesi harteilleni

kiitän että saan kantaa ne puolestasi

tyttö pieni

itke vaan jos surettaa

anna kaikkien niiden kyynelten tulla

anna tulla, koska tunteesi on aina oikea

kultani

naura vaan jos naurattaa

se soi mun korvissa kauniina musiikkina

olen aatelinen kun saan sitä kuunnella

myrskyt repiköön

minä pidän kii

niin kauan kuin tarvii

maailmat kaatukoon,

en voi sinua olla rakastamatta

tyttöni

ole vaan oma itsesi aina

minä rakastan sua, koska sinä olet sinä

minä olen sinun äiti enkä lopeta milloinkaan

kulta pieni

muista vaan elää niin kuin haluat

sinä löydät oman paikkasi maailmassa

en epäile vaikka se onkin valtava

myrskyt repiköön

minä pidän kii

niin kauan kuin tarvii

maailmat kaatukoon,

en voi sinua olla rakastamatta

                              IMG_5174