Articles for the Month of December 2016

Kauheesti kaikkee (ja vähän Suomi-kritiikkiä)

Olen soittanut ihmisten edessä. Yhdessä illassa oli enemmän mun lauluja kuin koskaan. Se oli mulle iso juttu ja suuri hetki. Vein ruusuja henkiseksi tueksi. Ja käryttelin Palo Santon makeaa tuoksua ympärillleni, jotta muistaisin, että olen antamassa kaikkeni. Yksin soittaminen on kaunista ja armotonta, siinä on voimaa ja haurautta. Rakastan.

honkalinnakeikka

 

Seuraavana päivänä lensin rakkaiden siskojen kanssa Lontooseen. Ihmeellistä, että ylipäätään pääsin lähtemään. Se ei ollut itsestään selvyys. Lasten kuviot järjestyi. Lähdin.

Niin paljon ihmisiä! Niin paljon tavaraa. Ja kahviloita ja ravintoloita ja rojuisia takapihoja ja kodittomia ja väriä ja mielenkiintoista… ja vääristä suunnista tulevia autoja…

IMG_6401

Selhvie ihanaisten, Pian ja Jaanan kanssa.

 

DSCN5418 DSCN5420

Katselin menoa maalaistytön silmin. Se tavaran määrä, huh! Käytiin jossain riistovaatekaupassa, jonka nimeä en muista. Nöyrryin ostamaan parit 2,5 punnan legginsit, joita en todennäkösesti kirpparilta löytäis kuitenkaan. Kaksi ja puoli puntaa!!! Ei alennettuna. Kun yritän edes yrittää ajatella näiden (nyt jalassa) tuotantoketjua… hiki tulee. Kankaan on joku tuottanut enemmän tai (todennäkösesti) vähemmän eettisesti jossain. Sitten byysat on ommeltu kasaan Bangladeshissa (missäpä muualla), missä ompelijan pari taaperoa on tsempanneet äitiä ja äiti on sanonut, että kohta jo lähdetään kotiin, enää 8 tuntia. Sitten vaatteet on kuskattu toiselle puolelle maapalloa ja se kauppa haluaa näistä osansa ja varmaan verottajakin. Kaksi ja puoli puntaa! Aika rikollinen olo. Lähdin kaupasta nopeesti.

Sitten taas toisaalta Camden Townin hyvin järjestetyt kirpparit… mmmmm… Esim. käytetyt villapaidat (oikeeta ja täyttä villaa): 10 puntaa… ostin kaksi.

 

DSCN5405

Olin joskus aikoinaan Park Cityssä, Utahissa lenkillä ja hymyilin värikkäälle katumaisemalle. Joka talo oli eri värinen ja eri muotoinen ja eri kokoinen. Niin mielenkiintosen näköstä, jokaisella ihan omannäköinen koti. Ja sitten taas Suomessa olen viettänyt aikaa todella rumilla asutusalueilla, joissa talojen väri, koko, katon muoto, rakennusmateriaalit, kerrosluku… on tarkkaan säädetty. Alueet on niin rumia, että niitä olis todella vaikeeta saada yhtään rumemmaksi säädöksiä rikkomalla… mun mielestä. Makuja on monia. Tämä kaikki palautui mieleen Camden Townin julkisivuja ihastellessa.

 

 

DSCN5409

Camden Town rocks edelleen. Edellisestä visiitistä on kaaaaaauan.

 

En nähnyt Lontoossa yhtään tyhjää liikehuoneistoa. Okei jengiä on aika paljon.

Toisaalta näin aika monta kuppilaa ja ravintolaa, jotka ei ikinä menis Suomen sääntöviidakosta läpi. Söin ja join niissä ilolla. Nautin vaan ja yritin olla miettimättä Suomen älyttömyyksiä.

IMG_6389

Ja täysi superkuukin bongattiin.

 

 

 

DSCN5430

Kävin päivän Suomessa ja sitten lennettiin tyttöjen kanssa Baleaareille. Ensimmäisenä iltana nähtiin 86-vuotiaan norjalais-naisen hukkuvan meidän silmien alla. Kun lähdettiin rannalta, nainen jäi muovin sisään käärittynä odottamaan kyytiä, miehensä odotti vierellä. Mieli järkkyi meillä kaikilla.

 

DSCN5462

Uusi päivä saapui kuitenkin. Valoa oli paljon ja maisemat kauniit.

 

IMG_6511

Erään yön nousuvesi oli tuonut rantaan oven. Minä mietin sen elämäntarinaa. Lapset eivät olleenkaan. He miettivät ainoastaan sitä, mitä siitä voisi tehdä tästä eteenpäin.

 

IMG_6527

Kotiin oli ihana lähteä. Valohoito teki tehtävänsä tai jotain tapahtui, koska olin niin onnellinen kotona. Niin kauniita päiviä. Ihana kannella puita ja vesiä, lämmitellä puuhellaa, ulkoilla. Ratsastamassakin kävin.

 

IMG_6531

 

Kotona oltiin reilu viikko ja sain siinä kaiken ihanuuden ohella kokea pari stressaavaa oppituntia siitä, miten omat rajat vedetään. Siis siitä, miten ja miksi tehdä selväksi, mikä on ok ja mikä ei. Brene komppaa…

“Nothing is sustainable without boundaries.” Jep.

 

Ja tämän ihmeellisen ihanan ja täysin poikkeuksellisen kiireisen syksyn jälkeen ollaan rauhotuttu Quebecin talven syliin hetkeksi.

 

IMG_6580

Vain tää pöhkö noitakissa puuttuu…

 

Nyt meen laulaa pitkästä aikaa. Moikka.