Articles for the Month of December 2017

2017

huh, yksi vuosi jälleen lopuillaan. aloin miettiä kulunutta vuotta, mitä oikein on tapahtunut ja mitä olen saanut tehtyä.

päiväkirjaan tuli rivejä ensin aika vähän. jos se, mitä olen tehnyt, mitataan jossakin näkyvissä ja helposti mitattavissa saavutuksissa, ei tämä ole kovin kummoinen vuosi ollut. en ole juuri äänittänyt biisejä tai kuvannut videoita. keikkoja en hirmusti soittanut ja rahaakaan ei ole tullut tienattua siinä määrin, että se yltäisi suurten saavutusten listalle.

vuosi on lyhyt, kun katsoo taaksepäin, pitkä, kun katsoo eteenpäin. 365 päivää. onhan mun jotain pitänyt saada aikaan?

 

alkuvuosi meni raskaissa tunnelmissa. muistan, että toisinaan oli pakko koittaa keskittyä hengittämiseen. minä ja Marc alettiin suunnitella eroamista ja se nielaisi mut ja mun ajatukset aika lailla kokonaan.

sitten sain nähdä Suomen kevään ekan kerran moneen vuoteen. kuulin järven rummutuksen ja näin lumien sulavan. Tara-kissa poiki kolme pentua ja kaksi niistä jäi meille. näköjään.

 

kesä yritti käydä meillä muttei oikein sitten käynytkään. syksy tuli varmasti.

tytöt alotti koulun. he halusivat niin. minä kuuntelin. mulla ei olis ollut mitään kotiopetuksen jatkamista vastaan mutta näinkin on hyvä. iso muutos kaikille. viikonloput saivat uuden merkityksen. aamuaikataulut saapuivat meidän elämään. tekee mieli sanoa, että kaikkeen tottuu mutta kyllä tämä asia vaatii skarppausta koko ajan. varsinkin iltaisin. varsinkin multa. toisaalta asiat sujuu siksi, koska tytöt itse haluaa mennä kouluun.

vaikka eroaminen kuulostaa isolta muutokselta, ei se meidän arkisessa elämässä ollut niin räikeä asia. tyttöporukassa ollaan oltu enimmäkseen niin kuin aina ennenkin. kävin viiden päivän ekskursiolla yhdessä sinkkuryhmässä ja lähdin hyvillä mielin, koska totesin, että kaikki on hyvin.

kirjotin voimalaulun ja se voimaannutti.

palasin taloon, jonne en enää kuulu. sairastin siellä elämäni ensimmäisen jetlagkuumeen ja selvisin siitä. mun tavarat odottaa vielä tyhjennystä. kaikki ajallaan.

olen lukenut, oppinut ja kasvanut. uskoisin niin. mutta jos mun pitäisi jotenkin summata, mitä olen oppinut, olisi se aika vaikeaa. iän myötä tuntuu tajuavan entistä vahvemmin sen, miten vähän yhtään mistään oikein tiedänkään. jotkut asiat pitää oppia moneen kertaan. ja monet asiat oppii teoriassa muttei käytännössä.

tärkeintä kuitenkin lienee se, että olen ollut lasten kanssa. heidän elämässä, heidän maailmassa. olen nukkunut heidän vierellä. olen hakenut sen vesilasin keskellä yötä tai tullut mukaan vessaan, jos on pelottanut. olen matkustanut kauas ja lähelle heidän kanssaan. olen ravinnut heitä parhaan taitoni mukaan. saattanut pysäkille aamuhämärissä ja ollut vastassa koulun jälkeen. joskus vähän myöhässä mutta kuitenkin.

olen tehnyt kaikkea sitä ja varmaan paljon muutakin. en yritä saada tätä meininkiä kuulostamaan ylevämmältä kuin se on, koska se kaikki on todella arkista ja tavallista ja joka päiväistä. mutta se on se, mitä olen tehnyt! minä voisin hiipparoida tiara päässä kaiket päivät juhlistaen äitinä olemisen suuruutta mutta en tee sitä, koska mulla ei ole tiaraa. (note to self: osta tiara)

                       

tosi asiassa saatan helposti kadottaa itseni ajatukseen, että mun pitäis saada aikaan kaikkee “oikeeta”, ihmeellistä ja hienoa ja unohdan, että tavallinen arki on just sitä, oikeeta, ihmeellistä ja hienoa.

jos en itse muista nähdä arvoa tässä äitinä olemisessa, on se mun ihan ikioma ongelma. voinhan mä aina kuvitella sen tiaran päähän. varsinkin silloin, kun olo lähenee jotain tollasta…

eli on kai tämä sittenkin ollut aika suuri vuosi. olen ollut äiti 365 päivää ja bonuksena kokenut ja säätänyt ja sählännyt ihan kohtuullisesti kaikennäköistä muutakin.

kiitos siis 2017! sinä olit meille hyvä.