Articles for the Month of January 2018

kuningattaren vuosi

kömmin eilen, vuoden 2017 viimeisenä iltana, peiton alle. kello oli jotain ykstoista. aloin miettiä sopivaa teemasanaa tulevalle vuodelle. noin kahdessa sekunnissa mieleen tuli sana “QUEEN”. hymyilin.

tänä aamuna heräsin siis kuningattarena.

kuningatar tarkoittaa mulle varmuutta ja selkeyttä. se on naisellista, rakastavaa energia. lempeyttä mutta toisaalta suoraselkäisyyttä, rajojen vetämistä, rehellisyyttä. hän kantaa itsensä ylväästi, tietää kuka on ja on kiitollinen siitä.

en ole ollut kovinkaan ahkera uudenvuodenlupausten tekijä. olen kuitenkin aina yleensä miettinyt asioita, joita odotan ja toivon tulevalta vuodelta. nyt mulla on joitakin tavotteita ja ne tuntuu tällä kertaa jotenkin käsinkosketeltavilta. ehkä siksi, koska olen kuningatar. tai ehkä siksi, koska törmäsin yhteen suunnittelusysteemiin, joka saattaisi oikeesti toimia. jopa mulla…

liikunnalliset tavotteet…

mulla on ollut monta vuotta tavotteena opetella seisomaan käsillä ja ajamaan ykspyöräsellä. en ole koskaan oikein tehnyt niiden asioiden eteen kovinkaan paljon enkä ole siten myöskään oppinut niitä. paitsi sitten… vihdoin viime syksynä kaivoin varastosta pölyisen ykspyöräsen ja aloin harjotella. treenasin ehkä vartin päivässä ehkä noin viikon tai pari. enkä luultavasti edes ihan joka päivä ja opin ajamaan sillä hyvinkin sujuvasti! startteja ilman tukea pitää vielä hioa mutta opin siis ajamaan! high five hemppa!!!

noista tavotteista on siis jäljellä vielä käsinseisonta. suunnitelmani on alottaa treenaus seinää vasten seisten muutaman minuutin ajan joka-aamuisen joogan perään. pari minuuttia on tosi vähän, se ei ole haaste. haasteena on lähinnä muistaminen. mun pitää opetella tekemään tämä aivan automaattisesti osana mun aamurituaaleja.

aloitin näköjään tavotteiden luettelemisen liikunnallisista tavotteista… pari lisää siis. haluaisin myös lisätä liikkuvuutta sen verran, että saisin tehtyä spagaatit kumminkin päin niin kuin urheiluaikoina. tämän ajattelin integroida elämään niin, että aina kun katsotaan leffaa, venyttelen samalla.

sitten vielä leuanveto. mulla oli joskus tavotteena saada 15 leukaa. ennätys on 13. nyt en saa yhtäkään leukaa vedettyä täysin suorilta käsiltä. se ärsyttää mua ihan liikaa ja olen päättänyt poistaa tämän ärsytyksen. haluan pystyä tekemään viisi leukaa! tilasin jo kumpparin helpottamaan kivuliasta alkutaivalta. pitää vielä keksiä, mihin voisin asentaa tangon. leukoja aion vetää joka päivä, ehkä pari kolme settiä päivittäisen trampoliinirutiinin päälle. tässäkin suurin haaste on muistaminen.

perhe…

perheen suhteen mulla on hyvä fiilis. tykkään siitä, miten meidän elämä rullaa. tyttöjen kanssa on tosi kivaa. yks tavoite on antaa tytöille enemmän vastuuta kotihommissa. he jeesaavat tosi ihanasti mutta keittiöhommissa voisin antaa heille enemmän tekemistä. tästä juttelen vielä heidän kanssa. meillä on parit yhteiset harrastukset. ollaan aloitettu piirustuskurssi, jota tehdään kerran viikossa ja sitten ollaan alettu käydä salilla, missä koitetaan opetella jotain liikkeitä ja temppuja. haluisin myös palauttaa meidän elämään piknik-päivälliset. jossain vaiheessa syötiin aina lattialla, koska pöydällä ei mahtunut syömään. nyt siinä on mahtunut mutta tajusin, että piknik-päivälliset lattialla viltin päällä olis silti ihan mukava juttu. jos vaikka kerran viikossa…

koti…

koti kaipaa seuraavan tyhjennysrundin. sen aloitan keittiöstä. 30 minuuttia päivässä. ajattelisin, että sillä aikaa, kun tytöt on koulussa.

henkisyys…

tykkään meditoida mutta silti olen tehnyt sitä yllättävän vähän. aamuisin ehkä 10 minuuttia ja välillä en sitäkään. nyt haluisin vakiinnuttaa meditointirutiinit niin, että istun joka aamu ja ilta. 6-15 minuuttia. jotain sellaista. sitten haluaisin myös lisätä sellaisen pikkirillisen aamurutiinin, että kun nousen sängystä, teen saman tien pienen intentio/toivomus -rukouksen. ihan pienen. metrin päässä sängystä on pieni hyllykkö. ajattelin, että voisin tehdä siihen pienen aamualttarin. täytyy miettiä vielä… haluaisin että se on super yksinkertainen ja haluan myös, että se on ihan ekana mun ohjelmassa niin, että mulla on ensimmäisenä positiivisia ajatuksia tulevasta päivästä. haluaisin koittaa kirjottaa vakkarirukouksen mutta toisaalta mulle sopii hirmu hyvin sellanen improvisoiva fiilistely. testailen.

ystävät…

joitakin ystäviä näin viime vuonna aika vähän. liian vähän. ja joitakin en nähnyt ollenkaan! haluaisin nähdä heitä. varsinkin heitä, joista todella tykkään ja joiden tiedän haluavan nähdä mua. ystävyys on kuitenkin sellanen fiilisjuttu enkä halua siihen mitään kovin teknistä lähestymistapaa.

rakkaus…

kun erottiin Marcin kanssa, mulla oli sellanen jännä tunne, että uusi rakkaus saapuu pian. nyt tässä kohtaa olen tosi kiitollinen, ettei se ole saapunut vielä. ja jos se saapuisikin nyt, olisi se silti mun mielestä pian. mulla ei ole toiveita eikä tavotteita sen suhteen. toki olen eletyn elämän kautta saanut perpsektiiviä ja selkeyttä asioihin. tiedän mitä en halua ja tiedän mitä haluan. mutta en voi kirjoittaa, että toivon, että löydän tänä vuonna kumppanin, koska se ei olisi totta. totta kuitenkin on se, että tänä vuonna haluan olla auki. auki! en muuta.

luovuus…

luovuusosastolla mun suunnitelmat on entistä enemmän sellasta hihojen käärimistä. sitä, että asiat etenee eikä jää lojumaan tai kesken tai jotain muuta.

the 12 week year…

törmäsin ihan tässä viime päivinä sellaiseen metodiin kun “the 12 week year” (t12wy). se tarkottaa mun kohdalla ensinnäkin sellasta kivuliasta asiaa kuin kolmeen pääasiaan kerrallaan keskittyminen. minä, joka olen kiinnostunut kaaaaikesta maan ja taivaan välillä, minä, joka olen maailman helpoiten häirittävissä, minä, jonka on vaikea keskittyä viittä minuuttia pidempään yhtään mihinkään, kärsin suurin piirtein fyysisesti siitä, että mun pitää joitain asioita laittaa sivuun. jotta voin keskittyä tärkeimpiin asioihin, on itse asiassa aika paljon laitettava odottamaan vuoroaan. tajusin kuitenkin, että liian monen asian ja intohimon kanssa puseltaminen on syy siihen, ettei oikein mikään mun elämässä etene. focus fucking hurts! mutta kyllä mua myös vituttaa se, kun mistään ei tuu valmista.

yks tärkee pointti t12wy-jutussa on se, että jos me ajatellaan, että johooo mullahan on koko vuosi aikaa ottaa haltuun käsillä seisonta, me eletään siinä illuusiossa, että aikaa on yllin kyllin. ja sitten havahdutaan marraskuun hämärissä miettimään, oisko hyvä nyt alottaa. totesin, että mun hahmotuskyvylle jopa toi 12 viikon vuosi saattaa olla liian pitkä ja tuunasin tätä ideaa niin, että minä teen 6-viikon vuosia. mun eka 6 viikon vuosi alkaa tammikuun 15. silloin ollaan selvitty Suomeen ja palauteltu parit päivät. tytöillä alkaa koulu ja minä keskityn olemaan kuningatar.

ekan kuuden viikon kolme päätavoitetta ovat:

  • siisti, kaunis koti eli QUEENDOM!
  • “koska olen” -biisin tuotanto (laitan pätkän tuonne postauksen loppuun)
  • hehewuti healing -bisneksen hahmotus ja visiointi sekä opiskelu siihen liittyen

 

“vuoden” ekan viikon suunnitelmat maanantaista perjantaihin ovat:

  • keittiön siivous/järkkäys 30 min/päivä
  • biisinrakentelua ja soittamista/laulamista 2h/päivä
  • hh-opiskelua 30 min/ päivä

 

näin mulla on ihan selkeenä selvillä, mitkä on prioriteetit ja mitä mun pitää tehdä, jotta nuo päätavotteet etenee.

mun pitää myös kehittää mulle sopiva suunnittelu/träkkäyssysteemi. mun pitää opetella avaamaan planneri sekä aamulla että illalla. myös joka viikon lopussa ja joka “vuoden” lopussa. mun pitää olla koko ajan kartalla, missä oon oikein menossa. minä tarvitsen tällästä rutiininomaisuutta! muuten mä eksyn arjen sumuun varmasti ja olen aika hidas löytämään siellä edes itseäni. koitan siis, josko tällainen systeemi auttais mua olemaan eksymättä, ainakin enimmäkseen.

ja sitten vielä yksi pieni bonusrutiini… (ehkä). “jos siihen menee alle 2 minuuttia, tee se heti”. tämä ei ehkä sovi joka tilanteeseen mutta luulisin, että mun elämä ois helpompaa, jos vain opettelisin tekemään asiat heti alta pois. tämä saattaa tarkottaa lähinnä paistinpannun pesemistä tai jonkun tavaran lattialta keräämistä. minähän toki olen sokea monille asioille enkä edes välttämättä huomaa sitä kamaröykkiötä lattialla, vaikka kiipeäisin sen yli. mutta jos pikkuhiljaa huomaisin ne pienet jutut, jotka voin tehdä saman tien pois, saattaisi elämä olla hitusen helpompaa.

kuningatar on puhunut.

hyvää vuotta 2018 kanssaihmiset!