Musiikki ja mun mielenterveys

Keikat on saaneet kesällä suurimman huomion mun elämässä. Niitä varten on pitänyt harjotella ja siihen on mennyt aikaa. Musiikin esittäminen ei ole sama kuin kotona soittelu. Muille soittaminen jännittää, aika muuttaa muotoaan. Minä haluan antaa parastani ja siinä on kyse muustakin kuin sieluntiloista.

Otin taannoin yhdelle keikalle mukaan uudehkon laulun. Tiesin, etten soita sitä super hyvin. Otin sen silti. Keikka oli ulkona ja kädet kohmeessa eikä soittaminen sujunut. Ei se kaikkein siistein elämys. Yksin soittaminen on armotonta. Tiedän, etten esitä sitä biisiä uudelleen, ennen kuin osaan sen paremmin. Huomattavasti paremmin.

Keikkoihin menee energiaa. Ei pelkästään keikkaan vaan kaikkeen sitä edeltävään. Niin saakin mennä. Kaikki ylimääräinen.

Ja sitten tulee taukoa. Sulkeudun huoneeseeni. Kuvaannollisesti. En vedä ovea kiinni (ellen äänitä ja aina en silloinkaan). Häviän vain. Istun pianon (viime aikoina enimmäkseen pianon) ääreen ja nautin siitä, kun melodia toisensa jälkeen virtaa ulos. Nautin niin.

Tajusin just nyt, että silloin juuri olen se mahdollisimman epäkäytännöllinen perheenäiti. Se, jolla ei ole ajantajua ja jolla jää kaikki “kunnollinen” tekemättä. Mutta toisaalta se, joka tuntee oman olonsa todella ravituksi ja on todella onnellinen.

Mulla ei ole huonoa omaa tuntoa siitä, etten ole niin kovin kunnollinen. Mutta mulla on huono fiilis ja varmaan omatuntokin, jos en saa aikaa tehdä omiani. Alan olla hermostunut ja mun on vaikeeta keskittyä mihinkään. Kait odotan vaan sitä saumaa päästä tekemään.

Lapset on tottuneet. Äiti tekee. Lapset on tervetulleita kertomaan asioistaan ja tarpeistaan. Ja ne on myös tervetulleita kommentoimaan. Kyllä mut saa keskeyttää. Ei se mun luomishetki mikään meditatiivinen, pyhä seremonia ole. Sen vaan pitää järjestyä jotenkin. Edes jotenkin.

En tiennyt, mistä alkaisin tänään kirjottaa. Näköjään kirjotin siitä, että musiikin tekeminen on mun mielenterveydelle tärkeetä. Ja että keikat on ihania mutta sitten se laulujen tekeminen… mmmmmmmm…

Kello on 7:43 aamulla. Talo on off-linessa. En saa tätä blogiin vielä. Nyt menen trampoliinille. Ja sitten joogamatolle. Ja sitten järveen. Ja sitten alan miettiä elämää eteenpäin. Kohti seuraavia keikkoja. Tulossa taas erilaisia. Eri biisejä. Uusia sovituksia. Paljon työtä. Elämän rytmi muuttuu. Siitä tulee mekaanisempaa ja musta kunnollisempi. Ehkä.

IMG_5368

Leave a reply