Paljastuksia sanoittamisesta

IMG_4162

1. Aina kun yritän kuvata todellisuutta juuri sellaisena kuin se on tai jotakin tapahtumaa niin kuin se on tapahtunut, olen jumissa. Mun on pakko antaa tekstin singahtaa omalle radalleen, vaikka lähtökohtana yleensä aina onkin jokin todellisuuden hetki, kohtaaminen, ihminen, kokemus, fiilis…

2. Ihmiset, jotka eivät voisi edes kuvitella päätyvänsä mun teksteihin, päätyvät niihin. Siis ihmiset, joita en välttämättä edes tunne mutta joista on välittynyt mulle joku mielikuva tai ajatus. Mulla on aina ollut vilkas mielikuvitus. Ihmiset eivät todennäköisesti tunnista itseään teksteistä mutta mua pelottaa vähän se, että niin kävisi.

3. Kirjotan suoraan ja naivisti siksi, koska en itse tajua monimutkaisia kielikuvia. Minulla on diagnosoimaton lukihäiriö. Luulisin. Luen aika hitaasti ja esimerkiksi runous on ollut mulle aina todella vaikea laji.

4. Yleensä yhden biiisin sanoittaminen kestää päiviä, viikkoja tai kuukausia. Joskus harvoin sanat syntyvät yhdeltä istumalta. Näin on käynyt esimerkiksi kappaleiden Jahkailua ja Koskematta kohdalla. Noina taivaallisina hetkinä tuntuu todella silta, että olen itse vain se kynä, joka kirjoittaa ja että teksti tipahtaa jostakin muualta.

5. Sanoitusten tekemisen aikana olen nauttinut yhteensä kilokaupalla tummaa luomusuklaata ja litratolkulla kahdeksan yrtin dekoktaa. Muistan hyvin, että esimerkiksi Koskematta-biisiä kirjoittaessani olin varsin suklaahuuruisissa tunnelmissa.

6. Käännän yleensä vaikeat hetket teksteiksi. Vitutukset, sydänsurut, nöyryytykset… Silloin mulla on aina se fiilis, että ne kärsimyksetkin on pitänyt kokea, jotta jokin teos on saanut mahdollisuuden syntyä.

7. Kirjotin kaiken englanniksi melkein parikymmentä vuotta. Tuolloin sanoittaminen oli enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Halusin kuitenkin laulaa englanniksi. Tapahtui sitten kerran Garmisch-Patrenkircheriläisessä kahvilassa, että koitin ihan huvikseen vaan kirjottaa suomeksi yhden biisin. Ja sitten kirjotin toisen ja kolmannen. Sanoittamiseen tuli ihan uusia ulottuvuuksia. Suomeksi laulaminenkin tuntui jotenkin tuoreelta. Nyt sanojen kirjottaminen on edelleen haastavaa mutta kivaa. Silloin tällöin syntyy jokunen laulu englanniksikin mutta enimmäkseen kirjoitan suomeksi.

8. Minusta ei tunnu koskaan siltä, että “tulipas tehtyä loistavat sanat”. Saatan tykätä fiiliksestä tai ideasta tai jostakin lainista mutta mulle ei tule koskaan varsinaisesti mestarillinen olo. Yllätyn aina, kun joku muu tykkää.

9. En juurikaan hinkkaa sanotusten kanssa. Kirjotan periaatteessa sanat jonkinlaiseen toimivaan muotoon. Sitten alan vaan laulaa. Mä jotenkin juurrun niihin ja mulle on hyvin vastenmielistä alkaa muutella niitä. Mulle yks onnellisimmista hetkistä on päästä laulamaan “valmista” laulua.

10. Mulla on päiväkirjat pullollaan ideoita sanoituksiin. Mun ainainen virhe on se, että kirjotan ideat ylös liian hätäisesti tyyliin yhdellä tai kahdella sanalla. Sitten joskus myöhemmin selailen niitä ja raavin päätä ihmetellen, mitähän ihmettä oikein ajoin tässäkin takaa.

Leave a reply