Soololomalla (parhaat treffit evö)

Olin suunnitellut jonkunlaista omaa lomaa tälle keväälle. Siis sellasta “ihan yksin omaa lomaa”. En vaan oikein tiennyt, miltä haluisin sen näyttävän. Toisaalta mua kiehtoi jossain isommassa kaupungissa seikkaileminen, kirjakaupoissa ja hippikahviloissa luuhailu. Toisaalta mun mieltä elähdytti ajatus takan lämmittelystä erämökissä luonnon keskellä. Tyyliin kitara, päiväkirja ja minä.

En ollut päässyt ajatuksissani enkä suunnitelmissani sen pidemmälle, kun sitten löysin itseni eräänä iltapäivänä paikasta, johon tiesin haluavani.

DSCN3934

Tämä oli vanhaan, yli 250 vuotta vanhaan navettaan remontoitu tila. Siellä oli tuona iltapäivänä järjestetty pienet kekkerit, joihin me oltiin Marcin kanssa myös eksytty. Kävelin sisälle ja ajattelin, että kylläpä he asuvat ihanan ilmavasti. Pian selvisi, ettei omistajapariskunta asunut tuossa loftissa, vaan se oli tehty lähinnä biletyskäyttöön.

Mä en empinyt yhtään. Kävelin omistajarouvan luo, jonka olin tavannut kerran aikaisemmin, ja kysyin voisinko tulla muutaman päivän lomalle. Hän antoi puhelinnumeronsa. Soitin seuraavalla viikolla. Ja sitä seuraavalla viikolla kurvasin jo pihaan.

DSCN3936

Mukana toin kaikkea elintärkeää kuten mehiläisvahakynttilöitä, suklaata, yrttiteetä ja jotain äänitysvehkeitä varmuuden vuoksi. Yritin olla asettamatta mitään ihmeellisiä tavotteita noille kolmelle päivälle, jotka siellä oleskelisin mutta mietin, että olis tosi kiva käydä läpi vähän laitteisiin kertyneitä vanhoja biisi-ideoita, pätkiä, silppua… Sanelukoneessa niitä oli varmaan satoja. Puhelimessa ja Garagebandissäkin ehkä parisensataa.

Jostain syystä uuden tekeminen on kuitenkin mielekkäämpää. Ja kun mukana oli myös kitara ja uku, niin niiden kanssa sitä eniten tuli aikaa vietettyä.

 

 

.DSCN3937       IMG_5446

Toi tuoli oli aikalailla mun basecamp.

 

 

IMG_5448

Takkaakin pääsin lämmittämään, kun ekana päivänä oli vähän viileetä.

 

 

DSCN4028

Ja mulla oli ihana kaveri.

 

 

Muistaako joku vielä mix-cd:t? Löysin autosta ystävän aikoinaan tekemän mixin ja laitoin sen soimaan matkalla.

En tiedä jäikö tästä joku biitti päähän mutta jostain kumman syystä synnytin ekaks sellasen jonkunlaisen “räppi-biisi”-viritelmän. Päässä alko vaan sanat soida sellasella rytmillä. Se on hyvin vähän mun genre ja koko biisikin oli vähän turhan ankee (sellasta lohdutonta yhteiskuntakritiikkiä), että siitä tuskin tullaan kuulemaan sen enempää.

 

Aloin tapailla ukulelella jotain sointuja ja sitten mentiin ankeudesta aika lailla toiseen äärilaitaan…

 

Se paras biisi, joka sai alkunsa tuolla, on vielä työn alla.

Nautin olostani ihan täysillä. Harmitti ihan mennä nukkumaan illalla, kun oli vaan niin kivaa. Hetkeen kukaan ei tarvinnut multa mitään, mun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään muuta kuin mitä huvitti. Ton ukulelerenkutuksen “Vieraaseen paikkaan, vieraaseen aikaan” viittaa siihen, miten irralaan mä sain tuolla olla. Irrallaan oman elämän rytmeistä, ihmisistä, odotuksista, oletuksista.

 

Kolme päivää hurahti tosi nopeesti. Tuli aika pakata elitärkeydet autoon ja ajella kotiin. Ja sekin oli kivaa. Ne lapset…

 

Kotimatkalla soi taas mix-cd. Ruuhka antoi pienen aikalisän loman loppuun. Ei haitannut yhtään. Autokin alkoi vielä keittää. Ei haitannut yhtään. Kaarsin pientareelle vähän tuulettelemaan konepellin alustaa. Lauloin Chrisin kanssa kilpaa…

Leave a reply